Monia varmaankin kiinnostaa, miten hoidot käytännössä etenevät. Haluan tässä kohtaa huomauttaa, että syöpiä, myös rintasyöpiä, on erityyppisiä ja erikokoisia ja hoitokuviot voivat erota toisistaan paljonkin. En ole lääkäri enkä sairaanhoitaja ja kerron asioista vain omasta näkökulmastani. Pyrin siihen, että tieto perustuu aina faktoihin, mutta huomautan olevani potilas, joka on joskus itsekin aivan ulkona siitä, mitä kaikkea tapahtuu ja mitä on vielä edessä. Syöpäpotilaan päähän kaadettavan tiedon määrä on sellainen, ettei kaikkea pysty heti käsittelemään.

Rintasyöpiä on eri tyyppisiä ja useimmat rintasyövät hoidetaan niin, että ensin leikataan, sen jälkeen tulevat muut hoidot, kuten solunsalpaajahoidot (sytostaatti, solunsalpaaja, solumyrkky,  kemoterapia – meillä on noille hiukset pudottaville hoidoille niin monta nimeä), sädehoidot ja hormonihoidot. Minun syöpäkasvaimeni on kuitenkin sen laatuinen, että hoitona käytetään ensin solunsalpaajahoitoa, sitten leikkausta ja sitten vielä solunsalpaajahoitoa.

Solunsalpaajahoitoa saan aluksi neljä kertaa kolmen viikon välein. Menen siis kolmen viikoin välein päiväksi TYKSiin tiputukseen. Lisäksi syön viiden päivän ajan pahoinvointilääkkeitä, kortisoni-lääkettä sekä yhtenä päivänä veren valkosoluvajausta korjaavaa lääkettä*. Olo on voimaton ja väsynyt. Ruoka ei juurikaan maistu, sillä jo monet ruuan hajut tuovat kuvotuksen tunteen. Vatsa on myös sekaisin.

Ja sitten koittaa kaksi viikkoa väliaikaa ja olo helpottaa. Kroppa palautuu. Välillä tulee päänsärkyjä ja muita särkyjä, välillä kasvaneet hiukset lähtevät taas paikoittain ja kortisoni-akne rehottaa, mutta verrattuna vuoteen 2005, on olo yllättävän hyvä. Hoidot ja pahoinvointilääkkeet ovat menneet 12 vuodessa huikeasti eteenpäin. Tällä kertaa olen säästynyt (ainakin toistaiseksi) totaaliselta hienomotoriikan menetykseltä ja suun kipeytymiseltä – muistan edelleen, miten vaikeaa syöminen oli silloin, kun oman syljen nieleminenkin sattui.

Kolmannen solunsalpaaja-annoksen jälkeen otetaan magneettikuvat ja sen jälkeen aletaan suunnittelemaan leikkausta. Tähän mennessä en siis tiedä vielä leikkauksesta kovin tarkkoja tietoja, mutta kuitenkin sen, että kasvain oli löytyessään sen kokoinen, että oikea rintani joudutaan poistamaan kokonaan. Syöpäriskini on myös niin korkea, että toinenkin rintani saatetaan joutua poistamaan, vaikkei siitä ole kasvainta löytynytkään. Kainalon imusolmukkeiden tilanne on vielä epävarma ja voi olla, että niiden tilanne paljastuu vasta itse leikkauksessa. Voi siis olla, että imusolmukkeetkin joudutaan poistamaan.  Rintojen korjausleikkaukset voidaan yleensä tehdä parin vuoden kuluttua hoitojen päättymisestä.

Leikkauksen jälkeen jatketaan vielä toisella solunsalpaajalääkkeellä, mutta tästä en tiedä vielä tarkemmin. Koko leikkaus ja sen jälkeinen aika tuntuu omaan mieleen vielä kovin absurdilta ja kaukaiselta, vaikka siihen ei ole kuin reilu kuukausi aikaa. Ehkä? Leikkauspäivämäärää ei siis vielä ole tiedossa. Ehkä se tuntuu niin kaukaiselta siksi, että magneettikuvaa ei ole vielä otettu, enkä ole vielä tavannut kirurgia. En tosiaan tiedä edes, että poistetaanko rinnoista vain toinen vai molemmat. Jo synnytyksen tuomissa muutoksissa oli mielelle aika paljon käsiteltävää – ja nyt on edessä kaksi vuotta proteesien kanssa säheltämistä. On vaikea ajatella sitä, mitä tulen kokemaan, kun katson peiliin.

Tähän syksyyn kuuluu niin paljon erilaisia muutoksia elämän isoissa asioissa, ettei ihmismieli pysty käsittelemään niitä kaikkia kerralla. Kuulin mielestäni hyvän vertauksen: On niin kuin olisi suuri piha täynnä marjapensaita, joiden marjoista on tehtävä mehua. Kaikki marjat kypsyvät samana päivänä. Ei ole kuin yksi pieni mehumaija, jolla mehut on keitettävä – ei auta kuin kerätä kaikki marjat heti, laittaa yksi erä mehumaijaan ja heittää kaikki loput pakkaseen. Marjat voi ottaa sieltä sitten pikkuhiljaa sulamaan ja keittää mehuiksi yksi rasia kerrallaan. Ei mielelläkään ole muuta vaihtoehtoa. Ei auta, kuin ottaa asiat sulatteluun yksi kerrallaan.

 

*Solunsalpaajahoidon aikana kehon puolustusjärjestelmä heikkenee rajusti. Puhutaan infektioriskistä – tilasta, jolloin on vältettävä pieniäkin sairastumisia.  Sairaalaan on lähdettävä heti, jos ruuminlämpö nousee 37,5 asteeseen.

 

Lähteet:

VSSHP: Solunsalpaajahoitoa saavalle potilaalle

www.rintasyopa.fi/rintasyovan-hoito/hoitoprosessi

http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=17692&i=TEVA_LONQUEX