Edellisviikon tiistaina sain onkologilta kuulla erinomaisia uutisia: kasvain on magneettikuvien perusteella pienentynyt jo todella paljon! Jäljellä on enää 11 mm, kun aluksi kasvain oli halkaisijaltaan 65 mm. Näin olin toki ajatellut jo tunnustelun perusteella, mutta oli ihana kuulla, että hoito tehoaa hyvin. Lääkäri oli juuri ehtinyt olla palaverissa, jossa oli käsitelty kirurgin kanssa asioitani, ja sain kuulla leikkaussuunnitelman suuntaviivat: Oikea rinta poistetaan kokonaan, samoin oikean kainalon imusolmukkeet.

Toisin, kuin olin ajatellut, ei vasenta rintaa kannata sittenkään lähteä tässä kohtaa poistamaan. Yhden rinnan poisto ja kainalon imusolmukkeiden poisto on jo suuri leikkaus, josta toipuminen kestää jonkin aikaa. On tärkeää, että leikkauksen jälkeiset sytostaatit voidaan aloittaa mahdollisimman pian toipumisen jälkeen.  Myös, jos vasemmassa rinnassa on ollut kehittyviä syöpäsoluja, jotka eivät ole vielä näkyneet kuvissa, on lääkehoito poistanut niitäkin.

Olen tosi iloinen, että vasenta rintaa ei tässä kohtaa tarvitse poistaa, saan siis pitää sen kuitenkin. Toki mielen päällä on edelleen korkea riski sairastua uudelleen, mutta lääkärin mukaan potilaat, jotka vaativat molempien, myös siis terveiden rintojen poistoa, eivät välttämättä ole kuitenkaan tyytyväisiä lopputulokseen, sillä molempien rintojen poisto aiheuttaa erilaisia kiristystiloja rintarankaan. Olen myös ymmärtänyt, että vaikka plastiikkakirurgia on nykyään aivan erinomaista, eivät rinnanpoiston jälkeiset korjausleikkauksen tulokset ole mitään Hollywood-teoksia, eivätkä tietenkään tunnu enää samalla lailla kuin normaali rinta, kun hermoja ei sinne voida rakentaa. Rintojen uudelleenrakennus ei tuo takaisin imetysmahdollisuutta tai tuntoaistia, vaan vain sen, että voi käyttää normaaleja vaatteita.

Geenitestien tulosten pitäisi tulla lokakuun lopussa. Mikäli sieltä löytyy rintasyöpägeeni, mietitään toisen rinnan poistoa vielä uudelleen. Ilman geenilöydöstäkin on riski silti olemassa Hodgkinin taudin sädehoidon takia.

Imusolmukkeiden poisto kainalosta toki harmittaa. Se on kuitenkin välttämätöntä syövän leviämisen estämiseksi, sillä ensimmäisessä magneettikuvissa näkyi kainalossa joitakin muutoksia, ja olen saanut kainalon alueelle maksimisädehoidot, mitä on ihmiselle turvallista antaa. Noin 15-2o % naisista, joilla poistetaan kainalon imusolmukkeet, tulee käteen turvotusongelmia. Eräs nainen kertoi minulle, että häneltä menee päivittäin kaksi tuntia käden kunnossapitoon – aamulla puoli tuntia kylmäpussia ja puoli tuntia jumppaa, käden pumppaus  pitkin päivää ja illalla taas kylmäpussi ja fysioterapeutin laatima jumppa. Suurimmalle osalle turvotus  jää kuitenkin tulematta, ja asia tulee selville joka tapauksessa vasta leikkauksen jälkeen. Turvotus voi myös ilmaantua vasta kuukausien, tai jopa vuosien päästä.

Viime torstaina oli kirurgin kanssa leikkausta koskevassa palaverissa. Jännitti ihan hirveästi, enkä saanut edeltävänä yönä juurikaan nukuttua – onneksi mies oli mukana, sillä en olisi itse muistanut kysyä kaikkia asioita. Lääkäri kertoi pää-asiassa juttuja, joita tiesin jo etukäteen – oikea rinta poistetaan, samoin imusolmukkeet. Kysyin myös mahdollisesta vasemman rinnan poistosta, ja jos se poistetaan, ajoittuu poisto samoihin aikoihin, kuin oikean rinnan korjausleikkaus, eli noin vuosi hoitojen loppumisesta.

Kaikissa potilaskertomuksissa on lukenut, että potilas itse ottaa puheeksi vasemman rinnan poiston. Toki vasenta rintaa seurataan joka tapauksessa, seurannat kestävät viisi vuotta hoitojen päättymisestä. Puhuin asiasta terapeuttini kanssa, ja hän totesi, että Amerikassa ollaan niin suoraviivaisia, että siellä poistetaan paljon rintoja varmuuden vuoksi. Siinä saattaa tosin olla se vaara, että kun rintoja ei ole, ei syöpä kehity rintaan, vaan tekee suoraan etäpesäkkeen jonnekin.

Vasenta rintaa ei poisteta tässä vaiheessa – tästä kaikki lääkärit ovat samaa mieltä. On tärkeää päästä jatkamaan sytostaatteja pian leikkauksen jälkeen ja molempien rintojen poisto tarkoittaisi sitä, että komplikaatiovaara tuplaantuisi ja sytostaattien aloitusaika saattaisi venyä. Ajatukseni vasemman rinnan poistosta ovat ristiriitaiset, mutta onneksi asiaa ei tarvitse päättää vielä.

Sain mukaan paljon asiakirjoja ja myös rinnankorjausleikkauksen käsikirjan, jotta voisin pikkuhiljaa tutustua siihenkin asiaan. Korjausleikkaus tuntuu kuitenkin vielä tosi kaukaiselta, kun rinnanpoistoleikkauskin on vasta tuloillaan ja syöpähoidot pahasti kesken.

Leikkaus on maanantaina 16.10. ja siihen asti saan keräillä voimia, liikkua, syödä ja levätä hyvin. Odotan leikkausta kovasti, jotta hoidoissa päästään eteenpäin. Itse leikkaus ei juurikaan jännitä, luotan, että asiat sujuvat odotetulla tavalla. Sitä tietoa tosin odotan, että kuinka moneen imusolmukkeeseen tauti on levinnyt, sillä se selviää yleensä vasta leikkauksessa. Mutta mitä tapahtuu leikkauksen jälkeen, mitä koen ja mitä tunnen – en osaa vielä lainkaan ajatella sitä. Minua pelottaa, mitä omalle kehonkuvalle tapahtuu.

Koska mahdan päästä sinuiksi oman kroppani kanssa, yksirintaisena?