Korjausleikkauksesta on tänään kulunut kaksi viikkoa. Leikkaus, hoito ja toipuminen ovat kaikki sujuneet täysin oppikirjan mukaan.

Olisi vähättelyä todeta, että kiitos, voin oikein hyvin. Todellisuudessa olen niin täynnä kiitollisuutta, että sitä on vaikea pukea sanoiksi.  Olen saanut parasta mahdollista hoitoa huippu-ammattilaisilta ja se näkyy myös leikkauksen lopputuloksessa. Toki leikkaustulos muovautuu vielä etenkin seuraavan puolen vuoden ajan, kun painovoima tekee hitaasti, mutta varmasti työnsä. En olisi kuitenkaan uskonut, että jo toipumisen tässä vaiheessa unohtelen välillä ottaa kipulääkkeitä, tai että mustelmat olisivat jo lähes poistuneet.

Mitä leikkauksessa siis tehtiin – joudunpa ehkä piirtämään torsosta kuvan.

Kuvassa vasemmalla keho ennen leikkausta – vatsasta otettiin kaistale pois ja napa siirrettiin. Oikealla lopputulos – yksi kokonaan uusi rinta, yksi täytetty, vatsa ommeltu yhteen ja napa siirretty. Tadaa! Älkää välittäkö mittasuhteista, lantioni ei oikeasti pienentynyt leikkauksessa.

Minulla oli edelleen suuri riski sairastua uuteen rintasyöpään teini-iässä sairastetun Hodgkinin taudin ja siihen annetun sädehoidon vuoksi. Mielipiteeni vaihtui moneen kertaan, mutta pohdittuani asiaa kaksi vuotta kaikista mahdollisista näkökulmista, pidin tärkeimpänä seikkana sitä, että voisin saada uuden syövän riskin mahdollisimman alas, mikäli myös jäljellä olevasta rinnastani poistettaisiin maitorauhaset ja nänni.  Toimenpide teki leikkauksesta todella pitkän, 8-tuntisen, mutta selviän nyt kuitenkin yhdellä leikkauksella ja siten myös yhdellä sairaslomalla, kun kaikki tehtiin samassa leikkauksessa. Nyt oli myös mahdollista käyttää vatsan rasvaa materiaalina.

Vatsani rasvaa ja kudosta käytettiin kokonaan poistetun rinnan rakentamiseen. Lisäksi vasemmasta rinnasta poistettiin maitorauhaset ja tilalle laitettiin rasvaa vatsani alueelta.

Leikkaus olisi voitu tehdä myös selkäkielekkeistä, jolloin selän kielekkeet olisi käännetty eteen rinnoiksi. Koska minulla on selässä kuitenkin niin vähän materiaalia, olisi lisäksi tarvinnut laittaa implantit. Implanteissa on omat plussansa, lopputulos on yleensä kaunis ja leikkaus riskittömämpi. Selkäkieleke-leikkaus olisi myös kestänyt huomattavasti lyhyemmän aikaa. Itse kuitenkin halusin, että rinnat tehdään oman kehon materiaaleista, sillä vierastan ajatusta silikoneista ja vatsarasvasta tehdyt rinnat ovat hyvinkin luonnollisen oloiset. Silikoneja pitäisi myös vaihtaa vähintään kymmenen vuoden välein, kun itse haluan mieluummin rinnat ”kerralla kuntoon”. Toki voi olla, että näihinkin rintoihin lisätoimenpiteitä tarvitaan, mutta siitä on vielä mahdotonta sanoa.

En voi myöskään kieltää, ettenkö nauttisi vatsasta, joka on litteämpi kuin koko aiemman elämäni aikana!

Minulla on yhteensä kuusi viikkoa sairaslomaa, josta on jäljellä neljä viikkoa. Olen väsynyt, mutta hyvävointinen. Tämä on sairasloma, josta pystyn myös ihan aidosti nauttimaan. Minun ei tarvitse enää pelätä, mitä seuraavaksi tapahtuu, tai miten perheemme selviää. Saan rauhassa keskittyä lepäämään ja pitämään huolta itsestäni – ja ne ovat aidosti listani korkeimpina asioina.


Arvostan kaikenlaisia kehoja. Olin pitkin hampain tottunut elämään toispuolisena – miettimään vaatteet aina sen mukaan, miten voisin kehoni piilottaa ja kapinoinut uimahallissa normeja vastaan ottamalla uikkarit pois saunaan mennessä, vaikka minulla olisikin ollut oikeus olla riisumatta. Vihasin kuitenkin irtoproteesia, hikoilua, sitä, miten se käyttäytyi eri tavalla kuin toisella puolella oleva rinta ja sitä, miten aamupaniikissa juoksin ympäri kotia etsiessäni proteesia.

Nyt minusta tuntuu jälleen kokonaiselta. Minusta tuntuu , että olen saanut itseni ja naiseuteni takaisin. Se kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta en välitä. Iloitsen vain!