Halusin perustaa blogin, koska tuli tarve kirjoittaa. Ja koska niin monelle tuli äkillinen tarve tietää, miten mun elämä juuri nyt sujuu.

Olen 29-vuotias nainen, jolla piti olla tulossa ihana syksy. Uusi työpaikka ja paluu vanhaan kotikaupunkiin kahdeksan vuoden poissaolon jälkeen. Suunnittelin etsiväni uudet paikat joogata ja viimeisteleväni maisterintutkintoa ja jossakin välissä viettäväni enemmän perheaikaa mieheni ja taaperoni kanssa. Kesä toi kuitenkin mukanaan rintasyöpädiagnoosin ja nyt syksy täyttyykin syöpähoidoista ja lisätutkimuksista. Samalla en voi välttää muistelemasta vuotta 2005, jolloin sairastin Hodgkinin tauti -tyyppistä imusolmukesyöpää. Olin tuolloin 16-vuotias.

Blogin nimi tuli mieleeni aika nopeasti.  Olin keväällä muutaman hyvän ystäväni (kulinaristikerhon) kanssa katsomassa  Q-teatterin puhuttelevaa Prinsessa Hamlet – esitystä (http://www.q-teatteri.fi/prinsessa-hamlet/), joka on teatterin oman kuvauksen mukaan  ”suuruudenhullu esitys siitä, kuinka maailmankaikkeus jatkaa kiertoaan vaikka sitä vastaan kuinka pyristelisi.”. Esityksestä jäi mieleeni erityisesti yksi repliikki:

”Elämä on tuhkaa ja konfetteja.”

Sillä sitä elämä on. Elämässä tulee pimeitä aikoja, murheita, pelkoa ja tuskaa ja joskus kaikki tuntuu järjettömältä. Mutta sitten siinä tulee myös juhlia, naurua, iloa ja ihmeellisen ihania asioita. Ja siinä välissä on vielä se arki. Näistä kaikista aion kirjoittaa.

 

Save

Save