Viime viikonloppuna pääsin rentoutumaan ystävän tupareihin Helsinkiin. Oli ihanaa matkustaa bussilla toisen ystävän kanssa ja turista koko matka ja päästä viettämään iltaa iloisissa merkeissä. Juhlat ovat ihania! Minua kuitenkin vähän jännitti, sillä paikalla oli myös ihmisiä, jotka eivät tienneet nykyisestä tilanteestani mitään. Halusin viettää iloisen illan kevyellä mielellä ja unohtaa välillä omat murheet, enkä avautua tilanteesta tuntemattomille.

Olen täällä blogissa aika avoin, mutta miksi siis en välttämättä jaksa livenä kertoa tarinaani uusille ihmisille?

Kuten jo aiemmin kirjoitin, sairaudesta kertominen perheelle ja ystäville ei ole helppoa. Vielä nihkeämpää se on tuntemattomille ihmisille, tai heille, jotka olen ehkä tavannut jossain toisissa juhlissa kerran tai kaksi. Asiaan on aika montakin syytä.

Ensiksi, en jaksa vastaanottaa säikähtäneitä ja säälinsekaisia reaktioita. Sairastumiseni jälkeen olen joutunut lohduttamaan lukuisia ihmisiä, joita minun ei kuuluisi. Mielestäni esimerkiksi terveyskeskuksessa minun pitäisi voida käydä ilman asian kauhistelua. En jaksa kuunnella voivottelua siitä, miten traagista on joutua sairastumaan alle kolmekymppisenä rintasyöpään ja vieläpä jo toiseen syöpään elämäni aikana. En myöskään jaksa selittää juurta jaksaen taas kerran sitä, miten sairaus todettiin, miten olen voinut, kuinka pitkään olen sairaslomalla ja mitä hoitoja joudun käymään läpi. En halua, että hiuksettomuuteeni kiinnitetään ylimääräistä huomiota, enkä halua, että rintoja tiiraillaan miettien, kumpi niistä nyt sitten on leikattu ja ovatkohan ne vähän vinossa.

Toisaalta en halua myöskään kohdata sitä toista reaktiotapaa – sitä, että ei voidakaan kohdata.  Sitä, että kun tuntuu, että ei ole mitään sanottavaa, niin ei sitten sanota yhtään mitään, vaan liutaan mahdollisimman nopeasti pois paikalta.

Kolmanneksi, minussa on miljoona muutakin asiaa, kuin syöpä. Haluaisin, että minusta jäisi mieleen vaikka se, että olen hauskaa seuraa tai, että minulle sattuu omituisia juttuja, kuin se, että sairastan syöpää. Mutta jos kerron heti ensimmäisenä, että olen syöpäsairas, minut tullaan vielä vuosia muistamaan sinä syöpäsairaana naisena. Laitetaan mitali kaulaan ja sankarinviitta selkään asiasta, jota en olisi itse koskaan valinnut. Ei kiitos.

Siispä, kun joku kysyi, mitä teen tai mitä minulle nyt kuuluu, pitkästä aikaa, yritin vastata jotain epämääräistä siitä, että olemme viihtyneet hyvin Turussa, minulla on kaksivuotias tytär ja työpaikka, maisterin tutkinto on melkein valmis. Ihan ok siis. Ja sitten toivoin, että keskustelu siirtyisi muihin aiheisiin. Kun joku kysyi, olenko viihtynyt työssä, jotenkin väistin kysymyksen. Minullahan on siis työpaikka, jossa en ole kyllä vielä ehtinyt työskennellä päivääkään, sillä jäin jo ennen työn aloittamista sairaslomalle.

En oikein tiedä, mitä pitäisi sanoa, kun ei haluaisi kertoa olevansa sairaslomalla ja vastailla sitten lisäkysymyksiin, mutta silti haluaisi keskustella jonkun kanssa? Avoimuushan on kaikin puolin helpompaa. Peittely on ärsyttävää. Mutta voiko ihminen tehdä muuta, jos haluaa hetkeksi unohtaa sairautensa?

Tutuille ihmisille kuulumisten kertominen on ihan eri juttu. On eri asia kertoa, missä nyt mennään ja mikä on olo, kun ei tarvitse kertoa koko asiaa alusta asti. Tutun ihmisen reaktioita ei myöskään tarvitse jännittää. Jos tuttu ihminen tietää jo sairaudesta ja kyselee kuulumisia, hän ei todennäköisesti pelästy tai purskahda itkuun, kun kerron, mitä on nyt menossa ja mitä vielä tulossa. Häntä ei tarvitse lohduttaa, eikä hän järkyty asioista niin, ettei pystyisi kertomaan omia kuulumisiaan. Hän ei myöskään pakene paikalta. Tiedon aiheuttama alkushokki on jo ohi.

Ilta sujui mukavasti, vaikka kovin pitkään en jaksanutkaan valvoa. Uni tuli hyvin matkustamisen, tanssimisen ja falafelien jälkeen. Aamulla sai herätä ystävien keskeltä ja suunnata aamupalan kautta kotia kohti. On edelleenkin ihanaa, kun lääkkeistä on taukoa ja jaksaa tehdä eri lailla asioita.

Sairauden peittely oli astetta helpompaa, sillä minulla oli matkassa uusia päähineitä, jotka ansaitsevat ihan oman postauksensa.

Hiukset ja pipo Bravehair

 

Save