Tiedätkö sen ihmistyypin, joka innostuu asioista lujaa ja täysillä? Lähtee mukaan koko sydämellään ylpeänä oivalluksistaan, innostaan ja kyvyistään. Hän ei pysy housuissaan odottaessaan lähtölaukausta. Asia voi liittyä hänen omaan hyvinvointiinsa, perheenjäseneensä, ystäväänsä, työhönsä, harrastukseensa, uuteen hankintaan, tulevaisuudensuunnitelmaan, bisnesideaansa etc.. Asia on täysin selkeänä hänen mielessään ja hän on aivan varma asiastaan ja ehkä vähän moittii itseään, miksei tajunnut tätä aiemmin!

Kunnes tulee hetki, jolloin hänen suojakilvestään löytyy pieni, aivan mitättömän pieni läpikuultava suojaton aukko. Se löytyy samalla hetkellä, kun joku ihmisolento lähipiiristä tai kauempaa pienellä katseella, nenänpyyhkäisyllä, silmäniskulla, aivastuksella tai sanalla kyseenalaistaa asian. Asiaa joudutaankin perustelemaan tai jopa puolustamaan. Vielä tämän kohtaamisen jälkimainingissa olo saattaa olla plussan puolella, mutta seuraavien minuuttien aikana epäusko itseensä ja maailman parhaaseen ideaan kokee kolauksen ja alkaa valoakin nopeampi ajatusketju. Miksi minä, miksi nyt, miten muka, en osaa, en pysty, en uskalla, noloa, miten edes kuvittelin, pitikö siitä edes puhua ääneen, eihän tällainen ihmisromukasa nyt tosissaan voi kuvitella ylipäänsä pääsevänsä elämässä eteenpäin, hyi!

Jos olet kuullut puhuttavan superkompensaatiosta, niin tämän tarinan henkilö ei paljoa siitä välitä. (Superkompensaatio pikakielellä tarkoittaa siis sitä että, halutaan vaikkapa kehittää lihaskuntoa treenaamalla ja treenillä heikennetään kehoa tilapäisesti, sen jälkeen korjataan tuhoja levolla ja tadaa, palauduttua ollaankin vähän parempia kuin ennen viimeistä harjoitusta.)

Neiti- tai herra esimerkki unohtaa palautumisen ja eteenpäin pääsemisen ja pysähtymättä säntäsi häpeillen alkuruutuun. Mutta miksi? Järkevämpää ja hedelmällisempää, olisi pysähtyä, vastata valoa nopeampaan kysymysketjuun kaikessa rauhassa ja viis veisata mitä muut ajattelevat (ellet nyt ollut pankkia ajatellut ryöstää tai kokeilla varjotonta laskuvarjohyppyä tai jotain muuta oikeasti tyhmää), mutta itsellesi pitää pystyä perustelemaan miksi asia on hyvä, koska jos et tiedä itsekään, on kovin hankalaa motivoitua itsekin. Ronaldonkin pitää katsohan, tietää missä se maali on J. Onhan kaikki uusi tai vanhakin pelottavaa ja aina on mahdollista epäonnistua, mutta mitä sitten? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos epäonnistuu? Ja mitä on epäonnistuminen?

Oikeasti epäonnistun vasta kun lopetan yrittämisen ja usko, olen epäonnistunut useasti.

Ei! Uskalletaan joka hetki suunnata kohti omia unelmia, olkoon se sitten terveempi ja pidempi elämä, Suomen ensimmäinen prinsessa, Oma tupa, Yritys, Innovaatio, You name it!!

Terkuin Mira, tarinan ihmistyyppi, joka liian helposti syöksyy hetkellisesti alkuruutuun.