Olen 49 vuotias 3 lapsen äiti, vanhimmat lapsemme Elisa – 89 ja Kalle -92 ovat jo muuttaneet kotoa pois.

Nuorin lapsemme 20 v Josefina  asuu vielä kotona.

Elisa muuttanut kotoa 18 vuotiaana ja hänellä perhe, mies Johan sekä lapset Emil 6 ja Iida 4 vuotiaat ja asuvat omakotitalossa Porvoossa.

Asumme (Josefina, lasten isä Kentsu  ja minä) pääkaupungiseudun lähellä vanhassa omakotitalossa.

 Olemme Elisan perheen kanssa kolme viikkoa sitten tehneet päätöksen ja päättäneet muuttaa yhteen saman katon alle meidän omakotitaloon (pienen pohdinnan  /palaverin jälkeen).

Olemme jo pitkään haaveilleet asumisesta vierekkäin mutta se ei rahallisesti ole ollut mahdollista joten yhtäkkiä lähti ajatus mahtuisimmeko kaikki samaan taloon, Elisan lapsuudenkotiin 200 neliöiseen omakotitaloon JA päätimme että kyllä mahdumme, tehdään tilaa.

Elisan  ja Johanin talo on laitettu viime viikolla myyntiin ja me siivoamme sekä tyhjentelemme hullun lailla varastoja ja kaappeja  jotta saamme kaikki mahtumaan kun muutto tapahtuu loppuvuodesta jota toivomme,  (toivottavasti saavat myytyä nopeasti).

MIKSI ? Haluamme uskoa että tämä on rikkaus meille kaikille niin monella eri tavalla, että kolme sukupolvea asuvat yhdessä.

Lapseni muuttaa takaisin kotiin ei yksin vaan perheensä kanssa ei  tilapäisesti vaan pysyvästi, odotamme tätä innolla, tiedän että matkassa on varmaankin mutkia mutta ne suoristetaan sitä mukaan kun tulevat.

Minä, Elisa ja Josefina  olemme päättänet alkaa kirjoittaa Blogia tästä uudesta ja erilaisesta elämisen muodosta suomalaisessa yhteiskunnassa.

Haluamme jakaa tämän teidän kanssa, miten olemme muuttamassa kahden perheen elämät yhdeksi ja  kertoa hyvät ja huonot puolet, haluan uskoa että suurin osa olisi hyviä asioita.

Ihanaa syksyä kaikille!

 

Terkkuja Irene