Hei,

Viikonloput ovat olleet täynnä touhua, remonttia, tavaroiden siirtoa sekä hakemista ja keräilijä kun olen niin tavaroista luopumista, osa netti kirppareiden kautta ja osa… roskiin.
Onneksi tyttäreni osaa sanoa minulle, että koska viimeksi olet tuota käyttänyt ja kun ei saa vastausta niin se menee pois ja minulla on hyvä olla että joku muu teki päätöksen puolestani ( 10 vuotta sitten sairastuin masennukseen ja sen jälkeen minulla on ollut niin vaikea tehdä päätöksiä).

Usea läheinen sukulainen ei tätä yhteen muuttamistamme ymmärrä ja ovat sitä mieltä että olemme epäonnistuneet elämässä ja että tämä on liian outo asia.
He ovat myös sitä mieltä että viisi aikuista ihmistä eivät voi tulla toimeen keskenään saman katon alla.
Tahdon kuitenkin edelleen uskoa (ja meinaan sen todistaa) että tämä tulee toimimaan, olen varma että saamme voimia toisistamme ja että tämä on suuri rikkaus saada asua näin.
En halua antaa negatiivisen palautteen ottaa valtaa ajatuksissani, onneksi mieheni sanoo minulle aina kun tätä pohdin että olemmeko hulluja:
Ei olla, tästä tulee oikein hyvä asia, hän sanoo rauhallisesti.

Vaikka nyt kolme viikonloppua peräkkäin olemmekin olleet hyvin tiiviisti kaikki yhdessä kun laitamme meidän yhteistä kotiamme ja maanantaina tuntuu että viikonloppua ei ollutkaan MUTTA kun saamme kaikki välttämättömat asiat tehtyä niin tiedän että kaikki rauhoittuu ja saamme taas viikonlopun tuntumaan viikonlopulta vaikka asummekin samassa kodissa.

Eilen televisiossa yhdessä ohjelmassa kerrottiin kodista jossa ovet olivat ”avoimena” ja sukulaisia ja vieraita tuli ja meni, kävivät moikkaamassa ja kahvilla ilman että tapaamisista tarvitsi sopia viikkoja etukäteen, kutsuivat sitä Muumitaloksi ja näin heti kotimme miten siitä nyt tulee meidän Muumikoti meille viidelle aikuiselle, kahdelle lapselle ja kolmelle koiralle.

Halloween juhlat meinaamme pitää ja juhlia sitä niin kuin olemme jo monta vuotta tehneet, lasten kanssa leikkien, syödä yhdessä ja paljon nameja.

Terveisin Irene